Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla laki.

Hovioikeuden muutoksenhaku ja tuomio. Professori Klamin Lausunto tuomioista.

Alkuperäinen ja ainut rakennusviraston oikeaksi todistama pohjapiirustus on tässä ohitettu, koska se yksilöi kellarissa olevat varastohuoneet "MYYMÄLÄN VARASTO" tekstein, jokaisen varastohuoneen kohdalla. Voimassa oleva yhtiöjärjestys sisältää edelleenkin maininnan varastotilasta liikehuoneistojen kohdalla. Minkään muun laista yhtiöjärjestystä ei ole esitetty Lehikoiselle/Etelätuonnille tai heidän asianajajilleen ja kaikki uudemmat pohjapiirrokset on rakennusvalvontaviraston lausunnoilla kumottu "tuntemattomiksi" elikkä eivät ole voimassa olevia. Jos oikeudelle esitetään vääriä, voimassaolemattomia asiakirjoja, kyseessä on rikos? Onko tuomari tehnyt virheellisen tulkinnan piirrosten oikeellisuudesta? Oikeellisuus lukee selkeästi rakennusvalvonnan lausunnoissa. Raastuvanoikeus on osannut kyllä lukea piirrokset ja yhtiöjärjestyksen oikein.

Tuomari toteaa myös, aivan oikein, että varastohuone kuuluu myymälöille mutta ei löydä niiden laatua, kokoa (koko on merkitty viralliseen pohjapiirrokseen ja neliötilavuus saadaan laskemalla lyhyellä matematiikalla) eikä sijaintia (joka siis on virallisessa pohjapiirroksessa - laadun ohella kirjallisesti muodossa "MYYMÄLÄN VARASTO" asianomaisen huoneen kohdalla). Oikeus ei myöskään ota kantaa siihen, kuuluisiko AsOyn osoittaa yhtiöjärjestykseen merkityt, liikkeille kuuluvat varastotilat, jostakin muualta kiinteistöstä myymälöille. Tällainen oikeuden tulkinta puoltaa vahvasti AsOyn suuntaan, jättämällä mm. tuo velvoite avoimeksi. Miksi? Siksikö, että oikeus ei ole sama kaikille ja koska päätöksestä ei voitu valittaa, näin saatiin tämä laiton tilanne lainvoimaiseksi ilman, että AsOytä olisi velvoitettavissa enää mihinkään.

Miksi AsOylle riittää vain "maininta" kyseisten tilojen kuulumisesta AsOyn hallintaan, kun voimassaoleva yhtiöjärjestys kertoo aivan toista? Näin rankkoja asunto-osakeyhtiölain korvillelyöntejä voi synyä vain tarkoitushakuisissa päätöksissä.

Yllä olevalla sivulla oikeus on löytänyt sen mielestä "epäselviä mainitoja" myymälöille kuuluvista varastotiloista. Pesutupa tai pukuhuone ei liity tähän asiaan mitenkään. Epävirallinen muutospiirustus tai kulkuyhteyksien muuttaminen ei poista tai siirrä myymälöiden varastotiloja minnekään. Ainoastakaan Rakennustarkastuksen hyväksymästä virallisesta piirroksesta ei ole myymälöiden varastotiloja poistettu eikä muutettu. Kunhan AsOy vain luovuttaa anastamansa varastot liikehuoneistoille, nämä osaavat kyllä ottaa omansa keskinäisellä sopimuksella, ei sellaisesta oikeuden kannata huolta kantaa. Oikeus ei halua kiinnittää millään muotoa huomiota siihen, missä yhtiöjärjestyksen mainitsemat varastohuoneet ylimalkaan voisivat sijaita jos siis ei niille selkeästi merkityillä paikoilla kellarissa, suoraan asianomaisten myymälätilojen alapuolella. Tämä aihe kierretään kaukaa puhumalla varsinaisen asian vierestä, jotta selvä asia saataisiin sotkettua perinpohjin. Oikeudelle on esitetty epävirallisia piirroksia, joita pystyy kuka tahansa piirtämään. Jos oikeus ei pysty varmistamaan piirroksen oikeellisuutta Rakennusviraston lausunnosta, muuttuu päätös yhä merkillisemmäksi ja osoittaa todisteina käytettyihin asiakirjoihin tutustumisen ja luotettavuuden tarkistuksen vakavan laiminlyönnin TAI tarkoituksellisesti vilpillisen tuomion. Kaikissa tapauksissa kyseessä on tuomiovirhe.

Viimeisellä sivulla (alla) valkoinen muuttuu mustaksi ja Lehikoinen tuomitaan maksumieheksi, koska on vaatinut itselleen oikeutta. Tuomio julistetaan käänteisenä, koska hovioikeudelle on jäänyt kellarivarastotilojen omistusoikeus epäselväksi oman tarkoitushakuisuutensa vuoksi. Tekstissä se on omaperäisessä muodossa "omistajana oikeus hallita myös osaa". Käsitettävä ilmeisesti, että osallistua kellaritilojen osittaiseen omistukseen. Nyt kellaritilojen viralliset ja lainvoimaiset rakennuspiirrokset tilojen käyttötarkoituksineen on heitetty kokonaan roskikseen merkityksettöminä. Talossa ei ole muuallakaan osoitettavissa varastotiloja. "näyttämättä on jäänyt" on sellainen lauseen osa joka estää KKO:n puuttumisen päätökseen (tosin KKOn tuomaristo totesi samalla yksimielisesti, että vaikka emme voi puuttua näyttökysymyksiin, tämä hovin päätös on virheellininen ja se täytyy ajaa uudelleen). Miten tällainen oikeudentulkinta on mahdollista? Viralliset pohjapiirrokset ovat selvä osoitus varastotilojen olemassaolosta ja liikkeille kuulumisesta. Ne ovat riittäneet Raastuvanoikeudelle ja ovat selkeitä jokaiselle lukutaitoiselle tavalliselle kansalaiselle? Mikä on oikeudessa muuksi muuttunut? Vainko tuomioistuin ja sen selkeästi asiakirjoja tarkoituksenmukaisesti valikoiva puoltava tulkinta. Tuomioistuin koostuu siinä istuvista ihmisistä ja heidän ilmeisistä henkilösuhteistaan.

Alla professori Klami Lausunto tuomioista 958/90 ja 3602/95. Jos oikeusoppinut professori ei ymmärrä mistä tuomiossa puhutaan, niin kuinka sitten tavallinen ihminen? Selväkielistä tulkintaa tuomioon ei, pyynnöstä huolimatta oikeusneuvos Ståhlbergilta saatu. Kenties hän ei olisi pystynyt (tai kehannut) sitä itsekään selittämään. Miten on mahdollista, että mm. taustalla olevat ihmissuhteet pääsevät vaikuttamaan tuomioon? Eikö oikeuden päätös pitäisi tapahtua puhtaasti lakia ja oikeutta noudattaen? Hovioikeuden laamanni on professorien Klamin ja Kyläkallio kanssa samaa mieltä mutta se ei riittänyt "päättömän" tuomion purkuun KKOssa. Oikeuslaitos toimii näköjään periaatteella, että kaveria ei jätetä, oikeuden toteutumisesta ei niin väliä.

Tämä linkki vie hakemukseen korkeimmalle oikeudelle>

Hakemisto >